Ilon kautta!
”Hei kuule surusilmä, oot aivan mahtava. Ne on pelkureita täällä, ja niin epävarmoja. Ne kaihtaa kaikkee poikkeavaa, kun ne ei tiedä itsekään, mihin suuntaan ne on kallellaan, ja siks ne hyökkää hädissään. Hei oo kiltti ja kestä kestä vielä vähäsen. Sä vielä häivyt täältä, mä lupaan sen…”, laulaa Jesse Kaikuranta kappaleessaan Surusilmä.
Havaintojeni mukaan kulunut vuosi on ollut ihmisille vaikea. Edelliset vuodet elimme pandemian kourissa ja juuri kun tuntui, että alkaa helpottaa, sota vyöryi Eurooppaan ja sähkökriisi alkoi. Ihmisillä on ollut myös runsaasti henkilökohtaisia vastoinkäymisiä, jotka ovat syöneet voimavaroja. Toiset vaihtoivat työpaikkaa, osa kärvisteli vanhassa, mutta tunsi olonsa tyhjäksi. On ollut sairastumista, menetyksiä, riitoja ja taloudellista huolta. Myös itselleni vuosi 2022 ei ollut mitenkään helppo ja kepeä.
Kokemukseni ja haastattelujeni perusteella herkät ihmiset kokevat usein muita enemmän, että he eivät tule ymmärretyksi. Voimakkaan empatiakyvyn ja vivahteiden vaistoamisen vuoksi ihminen, jonka hermosto synnynnäisesti erilainen kuin 80 prosentilla ihmisistä, on usein työpaikoilla ja ystävä- sekä perhepiirissäkin altavastaajana. Ihmiset uupuvat ennen kaikkea silloin, jos he joutuvat tekemään arvojensa vastaista työtä tai kohtaavat arvostuksen puutetta.
Meillä on myös luontaisesti tarve kuulua ryhmään. Entä jos kokee, ettei kuulukaan? Herkät tuntevat usein ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa muihin. Silloin on tärkeää vahvistaa itseään sisältä ja löytää ne paikat ja ihmiset, joiden seurassa tuntee voivansa loistaa ja olla juuri se ihana ihminen kuin on! Optimistinen elämänasenne suojaa elämän ollessa rankkaa. Vaikka herkät siis kokevat surut voimakkaasti, he tuntevat voimakkaammin myös ilon. Tutkimusten mukaan nimenomaan ilon ja myönteisten asioiden kokeminen on herkillä muita ihmisiä syvempää. Itse oivalsin vuonna 2022, että suru ja ilo vuorottelevat minussa helposti ja noiden tunteiden välinen raja on häilyvä. Henkinen kasvuni on ottanut jälleen harppauksia eteenpäin ja uskon kokemusteni vuoksi olevani entistä parempi nykyisessä työssäni. Käsitykseni ihmisen kyvystä selviytyä on vahvistunut.
Vaikeina aikoina tarvitsemme toisiamme, turvaudumme heihin, jotka kannattelevat, kun itse ei jaksa. Alamme myös etsimään tietä, joka olisi juuri itselle se oikea. Vuoden lopussa tekee mieli tehdä oman elämänsä inventaariota: mitä kulunut vuosi toi, mitä vei ja mitä jäi käteen? Itse ole nyt useana vuotena kirjoittanut ohjeen tulevalle vuodelle. Jaan paperin kolmeen sarakkeeseen ja kirjaan ylös:
1. Mistä asioista haluan luopua
2. Mitä asioita haluan tilalle
3. Mitä asioita haluan lisää elämääni
Kirjoitan tätä lämpimässä ja valossa, meri pauhaa taustalla ja linnut livertävät. Tässä hetkessä minun on hyvä olla. Niin uskon olevan myös uutena vuotena, jonka vietän lumisissa maisemissa läheisteni kanssa. Olen kuullut, että tulevasta vuodesta tulee sellainen, millaisissa tunnelmissa vuosi vaihtuu. Itse ajattelin poksauttaa lahjaksi saadun samppanjan, halata läheisiäni ja iloita kiitollisuutta sydämessäni tuntien. Toivon vuodesta 2023 valoisaa ja kepeää. Ihan meille kaikille.
