Introvertin kaislikossa suhisee
Eräänä aamuna seesteinen elämäni koki kolauksen. Päivittäisellä meditaatiopaikallani on vastassa touhukas ja iloisesti pulputtava ihminen. Sydämeni alkoi hakata, olin pöyristynyt. Nainen kertoi, että oli vastikään aloittanut uintiharrastuksen ja aikoi tulevaisuudessa käydä uimassa jokainen aamu. Siis jo-ka-i-ki-nen. Kauhistun. Hän keräilee kaisloja vedestä ja toteaa: ”laitatko nämä tuonne, mihin olette edellisetkin siirtäneet”. Tottelen järkyttyneenä, mutta sisälläni kasvaa pyörremyrsky.
Olen vuosia lähes jokainen aamu käynyt uimassa kotini läheisyydessä. Kyseessä ei ole yleinen uimaranta vaan ”salainen” paikka, jossa tosin asuinalueellani pitkään asuneet käyvät uimassa –varsinkin kesäisin. Näiden vuosien varrella en ole kuitenkaan törmännyt (puolisoani lukuun ottamatta) vielä kertaakaan toiseen ihmiseen uintipaikalla. Viime talvena joku englantia puhunut nuori mies käytti tekemäämme avantoa, mutta hänkin osui paikalle vain ohimennen. Yhtä aikaa emme vedessä olleet, saatikka että olisimme vaihtaneet ajatuksia toistemme kanssa.
Nyt oli kuitenkin toisin. Jo edellisenä päivänä oli ollut viitteitä siitä, että joku uusi ihminen oli kenties löytänyt uintipaikan. Olimme puolisoni kanssa pohtineet, että kaislikkoa pitäisi niittää. Olo oli lähes vainoharhainen, kun seuraavana aamuna rantaa oli siistitty. Olin aivan varma, että puolisoni oli pyytänyt yhtä lapsista leikkaamaan kaislat minulle yllätyksenä. Hän kuitenkin kiisti asian. Syyllinen löytyi nyt merestä. Siinä hän jatkoi tarmokasta touhottamista, ja halusi selvästi vaihtaa ajatuksia kanssamme.
Minä en ollut juttutuulella. Minulle uinti on pikainen toimitus, joka tapahtuu hiljaisuudessa. Niinpä kävin nopeasti uimassa (hän lillui siellä edelleen), ja yritin paeta paikalta. Olin jo rannalla kuivaamassa itseäni, kun hän huuteli merestä, kuinka hänellä on myös kissa mukanaan. ”Olen allerginen!”, parahdin ahdistuneena. Ja kaduin saman tien töykeyttäni. Yritin pehmentää, kun huomasin kissan olevan kytkettynä puuhun:” Ai, se on kiinni, luulin että vapaana”. Nainen vastasi ihmetellen: ”No siitä ei kyllä tulisi mitään”. Mutisin hyvät päivän jatkot ja kävelin kotiin.
Sisällä kotona tärisin. ”En kestä, jos tämä aamuinen hetkeni pilataan”, valitin. Sydämeni hakkasi, olin ärtynyt ja keho kävi ylikierroksilla. Normaali uinnin jälkeinen hyvä ja euforinen olo loisti poissaolollaan. Ylireagoin rutiinieni muutokseen vahvasti. Säikähdin itsekin oloani. Tosin kauhistunut huudahdukseni kissa-allergiastani alkoi jo naurattaa.
Aloin miettiä, mikä oikeus minulla oli loukkaantua, jos joku muukin kävi samassa paikassa uimassa. Nainen oli jopa ystävällinen. Ei hän tehnyt mitään väärää. Ihmettelin, miksi sosiaaliset tilanteet olivat minulle yhtäkkiä niin vaikeita. Miksi menin tolaltani, kun rutiinejani häirittiin. Mikä minua oikein vaivaa? Mihin loistava resilienssikykyni on oikein kadonnut? Pidän kyllä ihmisistä ja tyypillisesti osaan jopa käyttäytyä. Nyt tuntui kuitenkin kuin reviirilleni olisi tunkeuduttu ja rajojani rikottu.
Asiaa pohdittuani ymmärsin, että kyse lienee sisäisen turvallisuuteni järkkymisestä. Tajusin myös, että vastaavanlaista ärtymistä oli tapahtunut kohdallani jo muutaman kerran aikaisemminkin. Syy löytyi elämäntilanteestani. Viimeiset pari vuotta olen käynyt läpi tähänastisen elämäni suurinta kriisiä, joka on vienyt runsaasti voimavarojani. Olen edelleen toipilas, ja kaipaan normaalia enemmän omaa rauhaa sekä yksityisyyttä. Lisäksi olen luonteeltani herkkä introvertti. Pitkään jatkuneen kuormituksen jälkeen ihminen saattaa olla tilassa, jossa ei pysty ottamaan vastaan liiallisia ärsykkeitä. Tein päätöksen, että jos törmään uimariin uudelleen, pyydän anteeksi tylyyttäni ja selitän tilanteeni. Kysyn hänen uima-aikataulunsa ja sovitan oman pulahdukseni toiseen ajankohtaan. Sopu sijaa antaa.
Kriisin keskellä ihminen löytää turvaa rutiineista. Vaikka kaikki ympärillä muuttuisi, joku asia pysyy samana. Meri ei katoa, vesi lohduttaa. Päivät seuraavat toisiaan. Et voi koskaan tietää, mitä toinen ihminen käy elämässään läpi. Anna jokaisen löytää oma tiensä tulla ehjäksi.
Arvosta elämää, kunnioita läheisiäsi. Aina.
